Vähäpellon Peikkokarkki


KTK-III

Virallinen nimi Vähäpellon Peikkokarkki Rekisterinumero VH17-018-1904
Sukupuoli ori Syntynyt 31.10.2017
Rotu Suomenhevonen Säkäkorkeus 159cm
Painotus kenttäratsastus Taso Helppo
Kasvattaja Vähäpelto Omistaja Calla VRL-11247


Rakas Peikkopoikamme syntyi Vähäpellon ja Turmeltajan yhteistyöstä lokakuun viimeisenä yönä, joka tunnetaan myös halloweenina. Vähäpellon VP ilmoitti nuoren orin myyntiin jo hieman ennen emästä vieroitusta ja sille olisi varmasti ollut useampikin ostaja, mutta onnekseni minä olin se joka pääsi kauppakirjoja kirjoittamaan. Nuoressa hevosessa minut sytytti sen suku - vanhemmat kovasti pitämiltäni kasvattajilta sekä vielä emänisä Kärmeniemestä. VP:n mukaan oriissa olisi potentiaalia yleisratsuksi, jopa kenttähevoseksi, mikä nosti kiinnostustani yhä korkeammalle.

Päivä jolloin Peikkokarkki, syntymäajan pyhän teemaisesti nimettynä, oli valmis muuttamaan meille koitti pian. Hain orin yhdessä ystäväni kanssa jonka ruunan otimme mukaan matkalle pitämään nuorelle orille seuraa. Kotona Peikko pääsi tarhaamaan parin samanikäisen oripojan kanssa ja jo seuraavana päivänä aloimme opettelemaan tallin tavoille.


Peikko on oriiksi erittäin helppo ja kiltti tapaus, vaikka osaakin kisapaikoilla käyttäytyä matchomiehen elkein. Hoitaessa ori seisoo rauhallisesti paikallaan, eikä sitä ole tarvis sitoa kiinni varustamisenkaan ajaksi. Uusien ihmisten kanssa se on hitusen varautunut, ehkä hidaskin ihmetellessään tilannetta, muttei missään nimessä hankala. Pesuissa ja käytävällä ori on hyväkäytöksinen, eikä välitä tammoistakaan mitään samalla käytävällä, jos hoitaja tietää mitä tekee. Kavioita puhdistaessa ja kengittäessä ori on tavallinen, eivätkä sitä hetkauta sen paremmin klinikkareissut kuin eläinlääkärintarkastukset kotona tai kisapaikalla. Suitsiessa Peikko voi joskus nostaa päätä ylös, mutta siitäkin selviää yleensä pitkällä pinnalla, sillä ajan kanssa ori laskee päänsä takaisin alas. Yleensä se ei tee tuota kuin kerran-pari uusilla ihmisillä. Peikko on erittäin perso herkuille, joten oria on helppo lahjoa, jos sen kanssa sattuu joskus pattitilanteeseen joutumaan. Fiksun orin kanssa sellaisia kuitenkaan hyvin harvoin eteen tulee. Maastossa ja vieraissa paikoissa ori on hyvä taluttaa suitsittuna, etenkin kesäaikaan ruohotupsut voivat muuten saada yliotteen järjestä. Vieraissa paikoissa, etenkin näyttelyissä, ori saattaa myös innostua herkästi esiintymään, jonka vuoksi suitset ovatkin hyvät. Tammojen lähettyvillä sen kanssa kuitenkin pärjää ihan ketjunarullakin.

Ratsautuessa ori seisoo hyvin paikallaan. Alkutunnista se saattaa olla hieman hitaanlainen ja muutenkin Peikko on perusluonteeltaan ennemmin hidas kuin meneväinen. Tämä ei kuitenkaan päde esteille tai maastoiluun, lähinnä sileällä työskentelyssä. Ori on tasaisen varma ratsu, mutta joskus etenkin sileän työskentelyyn motivaatiota saa kaivaa melko syvältä. Vaativa ratsu ori osaa olla, kun ei mitään anna ilmaiseksi, vaan sitä pitää todellakin osata vaatia liikkumaan tasoisensa kaltaisesti. Peikko on herkkä pohkeelle, joten kannukset ovat sen kanssa turha kapistus. Asettaessa sen sijaan orin kanssa saa viedä asiat loppuun asti, ettei se pääse huijaamaan. Peikko myös jumiutuu kaulasta ja lavoilta erittäin helposti, mikäli sitä ei ratsasteta oikeaoppisesti ja kevyellä tuntumalla. Parhaimmillaan osaavan ratsastajan alla orista saa kelvollisen suorittajan, joka liikkuu kevyesti ja näppärästi hyvässä muodossa.

Kokemattoman kuskin kanssa ori testailee mielellään miten paljon joutuu tekemään, mutta ei ole tuhma, joten se sopii myös oppimestariksi. Koulupuolella ori vaatii paljon erilaisia tehtäviä tunnin mittaan, jotta mielenkiinto ja saavutettu reippaus saadaan ylläpidettyä. Esteillä ori on reipas ja ketterä ja sillä löytyy jarrut myös maastossa hypätessä. Sen kanssa on helppo kokemattoman saada hyviä suorituksia rataesteillä ja maastoonkin se on turvallinen valinta kokemattomille pikkuluokkiin. Hyväliikkeinen ori on kuitenkin isompia esteitä kohdatessaan hieman arka ja vaatii etenkin uusille esteille paljon tukea ratsastajaltaan. Kotona maastoillessa ori on maastovarma, mutta saattaa pelätä rekkoja. Peikko on luotettava valinta myös peltolaukkoihin, koska ei kovemmassakaan vauhdissa tee mitään tyhmää tai ennalta-arvaamatonta. Uusissa kisapaikoissa ori voi olla hivenen stressaantunut, mutta kuljettaessa käyttäytyy hyvin.


Turmeltajan Sadonsurma
sh, trt, 164cm
KTK-II, SV-I
Pahankantaja
sh, klm, 159cm
VIR MVA, Ch, KTK-II, KRJ-I, Jälkeläisluokka C
Pahankannattaja
sh, vprt, 160cm
KTK-III
Aamukakkukahvi
sh, prn, 156cm
KERJ-II, KRJ-II, ERJ-I, YLA1, SLA-I, Jälkeläisluokka C
Turmeltajan Rokkirella
sh, tprt, 161cm
Rokkenrollii
sh, prt, 158cm
YLA1, SLA-I, ERJ-I
Astarella
sh, vprt, 163cm
KTK-III, SLA-I, ERJ-I, Jälkeläisluokka C
Vähäpellon Makee
sh, vprt, 157cm
KTK-II
Kärmeniemen Makia
sh, rt, 155cm
Marinara
sh, prt, 153cm
Rakkausrunoja
sh, vrt, 155cm
KERJ-I, KTK-II
Vähäpellon Suvisävelmä
sh, rt, 154cm
Suviveikko
sh, m, 158cm
VSN World Ch, KTK-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, Jälkeläisluokka C
Pusupulveri
sh, tprt, 142cm
KTK-II, ERJ-I, KERJ-I, Jälkeläisluokka C



Jälkeläiset

nimi
syntynyt skp
emä -

nimi
syntynyt skp
emä -

nimi
syntynyt skp
emä -



Kilpailukalenterit

Kenttäratsastus 0 sijoitusta
pvm järjestäjä luokka tulos
- - - -
- - - -


Kouluratsastus 0 sijoitusta
pvm järjestäjä luokka tulos
- - - -
- - - -


Esteratsastus 0 sijoitusta
pvm järjestäjä luokka tulos
- - - -
- - - -




Päiväkirja

05.04.2018 Estevalmennus   kirjoittanut Jannica

Peikko ja Calla olivat verryttelemässä maneesissa saapuessani paikalle, he olivat jo hyvässä vaiheessa, joten pääsimme suoraan työskentelemään ravipuomien parissa. Työskentely oli mukavaa seurattavaa ja ori keskittyi hyvin, vaikka hieman tuntuikin maneesissa olevia esteitä katselevan jo kaihoisasti. Puomeilta siirryttiin hyppäämään kahta sarjatehtävää matalilla korkeuksilla. Toinen niistä oli yhden askeleen välillä ja toinen kahden. Ensimmäinen tuotti reippaalle orille vähän vaikeuksia, mutta kahdella askeleella tullessa olikin tehtävä heti helpompi. Vaihdoimme suuntaa, tällä kertaa kahden askeleen este tuli ensin ja sitten toinen missä oli yksi askel, tällä kertaa tämäkin sujui hieman paremmin. Kolmannella harjoituskerralla myös toinen suunta sujui ja esteitä päästiin nostamaan. Kertaalleen korkeampana hypättyänne pääsitte tekemään loppuravailuja itsenäisesti. Oikein hyvää työtä tänään Peikon kanssa!


27.03.2018 Kouluvalmennus   kirjoittanut Jannica

"Anna Pekolle ensin tilaa keventää hieman edestä ja kun se tekee sen, tarjoat hieman ohjaa palkkioksi: just noin huomaatko eron, heti kevyempi hyvä!" saitte jatkaa tästä välikäynteihin. Alkutunti oli mennyt perustehtävien parissa, kahdeksikolla ja ympyrällä laukkatahtia treenaten ja ravissa olitte päässeet tekemään väistöjä, avotaivutuksia ja nelikaarista sekä loivaa kiemurauraa. Pekko työskenteli tänään mielellään ja ratsastajakin oli hyvin mukana tarjoten vaihtelevaa tekemistä osittain itsenäisen alkuverryttelyn aikaan. Toisella puoliskolla harjoiteltiin sopivaa muotoa orin tasolle, ihan koukkuun ei sitä tietenkään tarvinnut pyytää helppo B tasoisena, mutta hieman se sai jo joustaa niskasta liikkeen mukana laukassakin. Saitte ottaa välissä muutamat laukkalisäykset kokorataleikkaalla kevyellä istunnalla ja sitten keskityttiin vielä hetki ravityöskentelyyn ympyrällä ennen kuin oli aika lopetella.


31.10.2017 Pieni varsa   kirjoittanut kasvattaja

Kuule Jessica, kun oot saanut loput hevoset sisälle, tuotko tänne karsinaan vähän lisää olkia ja samalla reissulla heinääkin.” mä huikkasin ulos pyyhältävälle tallityöntekijälle lempitammani karsinasta. Samalla mä tajusin, että mun vatsanpohjaa kutkutteli. “Sä oot sen verran ainutlaatuinen kaveri, että mua taitaa vähän jännittää sun puolesta. Hyvin se menee, eikö menekin?” mä kuiskutin Mannan korvaan samalla, kun silitin sen pehmeää turpaa.

Yöllä kello yhden aikaan kameroista seuraten huomasin, miten Manna kävi yhä levottomammaksi. Se kävi maate, mutta nousi pian ylös. Puoli kahden aikaan se jäi maate, joten vedin yöpaitani päälle ulkovaatteet ja huomasin pian hamuilevani yön pimeydessä talliin sata kysymystä päässäni.

“Olisiko se ori vai tamma? Olisiko se yhtä upea, kuin vanhempansa? Olisikohan sillä jotain merkkejä? Hoitaako Manna varsansa hyvin? Tuleeko siltä heti maitoa? Meneekö kaikki hyvin? Entä, jos ternimaidossa ei ole riittävästi vasta-aineita? Veinköhän jo puhtaat pyyhkeet ja viltit Mannan karsinan eteen, vai odottaako ne vielä tallitoimiston pöydällä? Apua?!”

Kello 4.14. “Istun Mannan karsinassa, emä ja varsa voi mitä parhaiten. Manna hoitaa uutta ihmettään kuin vanha konkari. Mun sydän sulaa.” mä kirjoitin tekstiviestiin ja hymyilin. Siinä ne nyt oli, kaksi kaunista ja ihmeellistä. Uusi elämänalku, jota odotin syntyväksi syysvarsoista varmasti eniten.

Webdesign © Cery 2017
Kuva © VRL-01811
Kaikki muu materiaali © Calla

 

Tämä on virtuaalihevonen
This is a sim-game horse

 



♡ Vaalama